Selkeät ja yksikäsitteiset termit ovat johdonmukaisen laatutyön perusta. Blogi käsittelee suomenkielen laatutermejä, määritelmiä, tulkintoja ja taustoja. Tätä ylläpitää Laatukeskuksen Laatuseniorit-jaos yhdessä SFS:n laadunhallintakomitean TK105 kanssa. Kuka tahansa voi osallistua kommentoimalla ja tuomalla esille termeihin liittyviä kysymyksiä ja vaikeuksia. Tarkoituksena on, että sanaston termit ovat eläviä ja liittyvät käytännön ammattimaiseen laatutoimintaan.
Tieto on arvokasta tai suorastaan välttämätöntä kaikille yksilöille ja organisaatioille niiden toiminnan onnistumisen kannalta. Jokainen on aina kiinnostunut itseään koskevasta tiedosta ja sen hyödyntämisestä: Missä olemme ja mihin olemme menossa? Tiedon pohjalta jokainen tekee aina ja jatkuvasti omaa toimintaansa koskevaa arviointia – itsearviointia – tietoisesti tai alitajuisesti. Itsearvioinnissa oleellinen asia on, että sitä tehdään itse. Sitä ei voi delegoida toisille, silloin ei ole enää kysymyksessä itsearviointi.
Tietyn organisaation suorituskykyä koskevassa itsearvioinnissa on vähintäänkin suorittajana ko. organisaation vastuullinen johtaja. Muitakin henkilöitä voi tarpeen mukaan osallistua itsearviointiin. Organisaation itsearvioinnissa arvioidaan organisaatiossa sovellettavia menettelyjä - harkittuja tapoja toimia organisaation tarpeisiin – ja sitä miten menettelyjä käytännössä sovelletaan sekä mitä tuloksia on saatu sekä miten menettelyt ja tulokset ovat kehittyneet suhteessa tarkoituksenmukaisiin vertailukohteisiin nähden.
Itsearviointien kriteereiksi on organisaatioissa käytetty monenlaisia malleja, esim.: • ns. ekselenssimalleja, eli laatupalkintokriteereitä (ks. http://qiblog.blogspot.com/2005/03/both-standardization-and-excellence.html) • konsulttikohtaisia systematiikoita • talousnäkökohtiin painottuvia ”rating”-menetelmiä tai muita suppea-alaisia menetelmiä • em. avulla muokattuja tai kokonaan itse luotuja omia menetelmiä • ISO 9000 -standardiston itsearviointimetodiikkaa
Parhaimmiksi itsearviointikriteereiksi ovat osoittautuneet juuri laatupalkintokriteerit, vaikka laatupalkintokilpailuihin osallistuminen ja niihin liittyvä organisaation arviointi onkin varsin toisenlaista kuin itsearviointi.
Tuo esitetty määritelmä on kuitenkin varsin laaja. Sehän kattaa kaikenlaisen itse tehdyn arvioinnin. Itse asiassa erityistapauksia varten on tarpeen rajata tuota määritelmää sopivilla lisämääreillä. Esim. laatualueella on saanut suurta kiinnostusta itsearvioinnin tekeminen laatupalkintokriteereillä, joista meille Suomessa tärkeimmät ovat amerikkalainen Malcolm Baldrige -kriteeristö ja eurooppalainen EFQM-kriteeristö. Näissä arvioinneissa kohteena on joku kokonainen organisaatioyksikkö ja sen toiminnan suorituskykyä arvioidaan kokonaisuudessaan. Miksikä tällaista itsearviointia sitten voisi kutsua?
3 Comments:
Tieto on arvokasta tai suorastaan välttämätöntä kaikille yksilöille ja organisaatioille niiden toiminnan onnistumisen kannalta. Jokainen on aina kiinnostunut itseään koskevasta tiedosta ja sen hyödyntämisestä: Missä olemme ja mihin olemme menossa? Tiedon pohjalta jokainen tekee aina ja jatkuvasti omaa toimintaansa koskevaa arviointia – itsearviointia – tietoisesti tai alitajuisesti. Itsearvioinnissa oleellinen asia on, että sitä tehdään itse. Sitä ei voi delegoida toisille, silloin ei ole enää kysymyksessä itsearviointi.
Tietyn organisaation suorituskykyä koskevassa itsearvioinnissa on vähintäänkin suorittajana ko. organisaation vastuullinen johtaja. Muitakin henkilöitä voi tarpeen mukaan osallistua itsearviointiin. Organisaation itsearvioinnissa arvioidaan organisaatiossa sovellettavia menettelyjä - harkittuja tapoja toimia organisaation tarpeisiin – ja sitä miten menettelyjä käytännössä sovelletaan sekä mitä tuloksia on saatu sekä miten menettelyt ja tulokset ovat kehittyneet suhteessa tarkoituksenmukaisiin vertailukohteisiin nähden.
Itsearviointien kriteereiksi on organisaatioissa käytetty monenlaisia malleja, esim.:
• ns. ekselenssimalleja, eli laatupalkintokriteereitä (ks. http://qiblog.blogspot.com/2005/03/both-standardization-and-excellence.html)
• konsulttikohtaisia systematiikoita
• talousnäkökohtiin painottuvia ”rating”-menetelmiä tai muita suppea-alaisia menetelmiä
• em. avulla muokattuja tai kokonaan itse luotuja omia menetelmiä
• ISO 9000 -standardiston itsearviointimetodiikkaa
Parhaimmiksi itsearviointikriteereiksi ovat osoittautuneet juuri laatupalkintokriteerit, vaikka laatupalkintokilpailuihin osallistuminen ja niihin liittyvä organisaation arviointi onkin varsin toisenlaista kuin itsearviointi.
Itsearviointi vaatii laajemman määrittelyn.
Tuo esitetty määritelmä on kuitenkin varsin laaja. Sehän kattaa kaikenlaisen itse tehdyn arvioinnin. Itse asiassa erityistapauksia varten on tarpeen rajata tuota määritelmää sopivilla lisämääreillä. Esim. laatualueella on saanut suurta kiinnostusta itsearvioinnin tekeminen laatupalkintokriteereillä, joista meille Suomessa tärkeimmät ovat amerikkalainen Malcolm Baldrige -kriteeristö ja eurooppalainen EFQM-kriteeristö. Näissä arvioinneissa kohteena on joku kokonainen organisaatioyksikkö ja sen toiminnan suorituskykyä arvioidaan kokonaisuudessaan. Miksikä tällaista itsearviointia sitten voisi kutsua?
Lähetä kommentti
<< Home